Monday, July 17, 2006

Markku Mattila : Neekeri Sylvain Kipre ja Rosa Meriläisen kiima-aika tuli keskikesällä 2002

Neekeritarinoiden veroinen tarina siitä kuinka Tampereen vihreät hankkivat neekeri Sylvain Aristide Kipren listoilleen eduskuntavaaleihin 2003 jo hyvissä ajoin, sekä Tampereen vihreiden hallituksen jäseneksi 2004

Rosa Meriläisen kiima-aika tuli keskikesällä. Rosa-tyttö alkoi tulla siihen malliin härilleen, että kaikki merkit otolliseen siemennykseen alkoivat olla ilmassa. Tämä tarkoitti sitä, että Rosa Meriläinen ( Maataloustöissä lempinimensä oli Nelli ) vilkuili lähes jokaista kaksilahkeista sonnia sillä silmällä ja römpsä soppaa vuotaen. Vaikka Rosa Meriläinen eli "Nelli" sai päivittäin isännän paksua kullia niin paljon, kun pieni pimpero kesti, alkoi neidin tehdä mieli jotain ihan muuta, ja kiellettyä.

Tilalle oli palkattu heinäkiireiden ajaksi kylillä pyörivä parikymppinen norsunluurannikkolainen musta maahanmuuttajaneekeri Sylvain Aristide Kipre. Kaveri muistutti enemmän koripalloilijaa kuin juoksijaa, mutta yhtä kaikki, kaverin iho oli kuin kiiltävää pikeä ja silmät ja hampaat pilkottivat loimuavan leirinuotion tavoin. Kieliä kundi ei osannut juuri nimeksikään. Välillä se molotti heimokieliään, englantia taipui muutama sana, suomea ei ollenkaan. Kommunikointi oli vaikeaa, varsinkin kun juntti-isäntä osasi suomen lisäksi vain savoa. Kaikki neuvonpito ja ohjeet meni käsimerkein tai piirroksin.

Rosa Meriläinen oli ihaillut tätä nokipoikaa salaa. Eikös sitä niin sanota, että kerran kun mustaa saa, niin sen jälkeen ei muu kelpaakaan. Rosa Meriläinen oli kokeillut kaikenlaista flirttailua. Hän oli mennyt pojun kanssa navettaan ilman liivejä ja pikkareita, tunkenut samalla ulkohuussiin ”asioille” kun kaveri oli ollut reiän alla tyhjentämässä alustaa, antanut työn uuvuttamille Afrikan neekeripojalle lihaksille hierontaa, mutta turhaa kaikki. Kaveri oli joko hölmö tai ei ymmärtänyt mitään alapään asioista. Nelli oli jo päättänyt luovuttaa ja tyytyä taas lutkuttamaan isännän paksua jortikkaa, kunnes sitten tapahtui...

Rosa Meriläinen nukkui tuttuun tapaansa alakerrassa isännän vieressä. Emäntä oli puskettu pois nukkumaan ullakon kamariin, että isäntä sai paremmin koulia piikaansa. Rosa Meriläinen kuuli unen ja isännän kuorsauksen läpi askeleet. Sitten peitto kahisi, sitä siirrettiin syrjään ja suuri, lapiomainen koura kietaistiin Nellin suun ympärille. Koura haisi härskille ja vastaroplatulle mulkulle. Pitkä ruumis siirtyi Rosa Meriläisen päälle ja turpeat neekerihuulet nuuhkivat eläimellisesti vaaleaa tukkaa. Käsi siirtyi syrjään ja kouraisi Rosa Meriläisen kiveksi kovettunutta nisää. ”Lopeta…isäntä voi herätä”, Rosa Meriläinen yritti kuiskia, mutta eihän tuo ulkomaaneläjä osannut suomea. Se sanoi jotain nopeasti omalla kielellään ja liikahti. Siinä samalla Rosa Meriläisen yömekko oli nostettu vatsalle ja paskalle haiseva neekeri oli kurkkimassa pienelle pimpulalle. Hammasrivistö kiilui pimeässä, kun musta neekerimies hymyili ja päästi suustaan niljakkaan kielensä. Sillä kielellä olisi pyytänyt vaikka lennosta kärpäsen. Paskallehaiseva neekeri Sylvain Aristide Kipre otti sormensa esiin ja työnsi sen Rosa Meriläinen vittuun, joka oli aivan mehuissa. Pikkupillu litisi ja huokaili suosilmäkkeen tavoin, kun neekerimies pumppasi sormeaan tytön vaginassa, jonka hyvää luistoa oli täydentämässä pari tuntia aiemmin sisään juntatut isännän puurot. Rosa Meriläinen yritti estellä itseään, mutta suusta pääsi pientä vikinää ja likka pyöri sängyssä kuin sisilisko. Musta neekerihullu Sylvain Kipre suuteli häpyhuulia ja työnsi kielensä klitorikselle. Rosa Meriläinen huokasi ja oli jo alkamassa nauttia heimopäällikön hyväilystä, kun samalla sormi vetäytyi pois ja musta mies jolkotteli tiehensä.

Tässäkö se sitten oli, paljon mainostettu musta herkku, Rosa Meriläinen mietti myöhemmin mielessään. Hän oli jo heittämässä kirveen kaivoon, mutta sopivasti seuraavaksi yöksi oli Helunan laskettu aika. Vanha nauta oireili hermostuneesti ja isäntä arveli, että seuraavana yönä voisi pukata heiniin vasikkaa ja joidenkin pitäisi olla sitä avittamassa. Hän määräsi piian ja kesäpojan päivystämään navettaan yöksi. Rosa Meriläinen ei paljoa uskonut mahdollisuuksiinsa. Olihan poju häntä kerran maistanut ja loikkinut pettyneenä tiehensä. Niinpä Rosa Meriläinen ei jaksanut panostaa pukeutumiseensa, vaan veti ylleen navettamekon ja saappaat, ja kietaisi palmikkojensa suojaksi päähän pienen huivin.

Rosa Meriläinen oli istunut jo melkein tunnin parren reunalla ennen kuin paskallehaiseva neekeri Sylvain Kipre läpsytteli paljain jaloin liejuista lattiaa pitkin. Isot sillä oli koivet, kuin räpylät, ainakin neliseiskan jalka. Kenkiähän hän ei käyttänyt, vaan teki kaikki askareet ilman saappaita, yllään vain punaiset Valmetin haalarit. Neekeri oli tapansa mukaan vaitonainen. Kaiveli vaan varpaidensa välejä tai kuopi itseään. Ilta meni odottelun merkeissä, kunnes alkoi poikiminen. Vasikka oli tiukassa ja Nelli sai opastaa neekeriä tovin ennen kuin alkoi onnistua. Vaikeinta oli vasikan vetäminen ja he tekivät sen yhteistuumin. Nelli edessä, neekeri Rosa Meriläisen takana ja aivan kiinni tytössä. Tilanne oli jotenkin eroottinen. Koko ajan haalarinpuntissa oleva musta kyy hiesti Rosan reisiä ja vetämisen tahdissa Rosan vartalo oli painautunut syvälle mustan neekerimiehen syliin. Rosan pieni vittu alkoi elää omaa elämäänsä ja kostua jokaisella vedolla. Viimein vasikka pääsi hengissä maan kamaralle ja neekeri sitä katsoi silmät suurella, selvästi innostuneena uuden elämän syntymisestä.

Neekerin kulli alkoi kasvaa haalareissa ja Valmetti keulia uhkaavasti. Rosa katseli nousevaa telttaa sormi suussa, mutta siinä vaiheessa musta neekerimies oli pääsemässä touhusta jyvälle. Hän tarttui Rosaa kapeasta ranteesta ja näytti elein tyttöä polvistumaan. Tyttö meni kuuliaisesti heiniin polvilleen, mutta neekeri oli edelleen tyytymätön. Hän aukoi kitaansa kuin kala kuivalla maalla ja osoitti sormellaan Rosaa. Siitä piika päätteli, että hänen oli avattava suunsa. Neekeri Sylvain Aristide Kipre oli yhtä hymyä ja suu täynnä hampaita. Hän otti taistelukeihäänsä esiin ja survoi sen Nellin poskeen. Kulli maistui jännältä. Samalla niin trooppiselta, mutta kuitenkin niin etovalta kuin kuollut eläin. Neekeri puski valtavaa melaansa piian nieluun ja poskilihoihin, nauroi iloisesti ja hyväili tytön palmikkoja. Nelli oli ehtinyt hädin tuskin lutkuttaa kyrpää vajaan minuutin verran, kun afrikaani ähkäisi ja täytti tytön nielun harmaalla siemennesteellään.

Sitten kundi nosti tytön seisaalleen ja osoitti tyhjää partta, joka oli päivän töiltä vielä siivoamatta. Nelli otti harjan ja näytti, että alanko siivoamaan parressa olevia heiniä ja lehmänläjiä, mutta musta mies murisi ja puisteli päätään. Hän ei löytänyt sopivia eleitä, vaan otti parvesta kettingit ja näytti niitä piian käsiin. Rosa ymmärsi yskän ja antoi kahlita itsensä parteen selälleen, käsistään kiinni. Rosa Meriläinen kiitti siinä vaiheessa itseään, että oli muistanut aamulla ajella kainalot, sillä ne pilkottivat paljaana nyt navettamekon hihoista.

Norsunluurannikkolainen levitti Rosan paskaiset kintut levälleen ja siirsi navettahamosta syrjään. Tavarits Sylvain Kipre urisi neekerinä siihen malliin, että oli tyytyväinen näkemäänsä. Hän pyöritteli pikimustaa ja punapäistä linkoaan ilmassa, kunnes ohjasi sen pillunhuulille ja siitä sisälle nuoren suomalaistytön tiukkaan vaginaan. Valkoiset jalkapohjat vain vilkkuivat, kun körilään norja vartalo pumppasi tyttöä parressa. Rosa puri hammasta yhteen, kundin suuri aisa sattui hieman. Hän painoi varovaisesti huulensa haalareiden aukosta siintävälle iholle ja maistoi eksoottisen, hieman mausteisen ja apinanleipäpuisen kirpeän aromin, johon sekoittui rehellistä keskisuomalaista lehmänsontaa, aiv-rehua ja sukkamehua. Kundi hikoili vuolaasti miten pidemmälle nussiminen eteni. Välillä musta mies kaappasi Rosann koiven kouraansa ja imeskeli tytön varpaita kiimaisesti. Suuri siitin runttasi spermaimuria ja kongorumpumaiset pallit läiskähtelivät iloisen värikkäästi piian maidonvalkealle maalaisiholle.

Tasangon poika aloitti riemukkaan, hieman kummallisen sadetanssin ennen kuin laukesi. Hän heittäytyi Nellin päälle koko painollaan, ojensi kätensä suoraksi, väänsi lantion kaarelle ja nosti takamuksensa ylös. NEEKERI näytti ryömivän paikallaan ja kuopivan samalla heiniä jalkapohjillaan. Suusta alkoi tulla heimokielistä muminaa, voimistuva sotahuutoa ja pallit aloittivat sellaisen vuoroläiskinnän, että moni rumpali olisi kateellinen. Rosaa näky kiihotti niin paljon, että häneltä pääsi pieni pissasuihku ja tyttö sai orgasmin kouristellen neekerin alla, kuin sisiliskon irtonainen häntä. Koko ajan lehmitytön piiraaseen pursusi kuumaa, Afrikan auringossa kehittynyttä jyvärikasta luonnonjogurttia jota myös spermaksi kutsutaan.

Norsunluurannikkolainen läähätti Rosan päällä, koko ajan suudelleen kiimaisesti Rosan hiuksia ja työntäen pitkää kieltään tytön kurkkuun. Rosa kosketti varovaisesti pojan roikkuvia ja karvaisia neekeripalleja. Muuta ei tarvittu. Hetkessä mustan neekeripojan jööti oli uudelleen käyttövalmis ja hän aloitti raivokkaan nussimisen uudelleen, käännellen Nelliä asennosta toiseen, nostellen jalkoja ja peppua parempiin kulmiin. Pieni pimpsa sai kyytiä, kun renkipoika jyysti kunnolla joka sopen puhtaaksi karstoista pikimustalla anakondallaan. Aina heittäessään ryynit piian sisään toistui sama sadetanssi; huutoa, kuopimista ja vartalon vapinaa. Uudelleen ja uudelleen sinä kesäyönä neekeri tunkeutui Rosan tussuun ja laski liemensä sisään. Hän tuntui kyltymättömältä, mutta minkäs teet kun olet kiinni parressa. Vaikea oli Rosan lähteä poiskaan, kun kädet oli kettingillä kiinni. Piti vaan kuuliaisesti mukautua afrikkalaisen toiveisiin, pyllistellä ja kääntyillä, antaa tisua imettäväksi ja välillä putsata omalla suulla tapolaa spermatipoista.

Aamulla kuuden paikkeilla neekerin vehje ei enää noussut. Hän suukotti kosteasti kiitokseksi Nellin puhkinussittua tussua, joka oli purppuranpunainen ja avonainen kuin kebabilla täytetty pitaleipä. Tosin täytteenä oli jokunen desi vahvaa siemenpuuroa. Kundi päästi Rosan raudoista ja lätkäisi vielä nopeasti piikaa kämmenellä takamukselle.

Kävellessään pillu turpeana ja reidet harallaan talolle, Rosa Meriläinen tiesi kesäkiiman tältä erää olevan nyt ohi. Sen verran paljon oli tämä ulkolainen rotusonni häntä jumputtanut yön tunteina. Väsyneenä Rosa kellistyi vuoteelle, eikä jaksanut edes riisua paskaista ja spermaista navettamekkoa. Hän halusi vaipua uneen ja olikin jo saamassa siitä kiinni, kunnes isäntä nousi vierestä ja pyörähti Nellin päälle. Hän kipusi aivan kasvojen viereen ja ojensi kovana seisovan valkoisen kikkelin Rosa Meriläisen eli Nellin suun eteen sanoen: ”kokeiles pikkuinen huorapiika vaihteeksi miltä se valkoinen mulkku maistuu…aloita nyt lassuttamalla…katsotaan jos tässä jaksettaisiin painia ainakin aamupäivään asti…”

Tampereen historialaitoksen rotuhygieenikko Markku Mattila
Pro valehtelevat ja paskallehaisevat neekerit

6 comments:

Seppo Nevala Supon päällikkö & ex-Stasi-Sorsa said...

Vanheneeko sotilaspassinsa polttaneitten valtiopetos?
Kirjoittanut: CITY.-Keskusta 23.7.2006 klo 22.52


Tässä otsikon teemaan liittyvä laalempi osa:


*******************

Paavo Lipponen:

Feodaaliryhtinaan otteilla ulkoparlametaarisen
väkivaltakoneen peräsimessä!
************************************************


Paavo Lipponen oli uransa alussa innokas äärivasemmistolainen, -toki SDP:n kirjan suojassa -, mm. neuvoi jukisesti ja julkeasti UKK:ta ulkopolitiikassa käskien kääntämään selän Nato-maille ja ryhtyä Warsovanliiton ja Neukkulan kanssa sotilaalliseen yhteistyöhön, "kuten YYA -sopimuksemme edellyttääkin", painotti Lipponen tuolloin, 1970 -alkupäivinä julkisuudessa, toimiessaan silloin myös Mauno Koiviston sihteerinä.

Hän toimi myös Erkki Tuomiojan lähimpänä kanssarikollisena kuuluisassa sotilaspassin polttajien jutussa, jossa Tuomioja, Lipponen sekä eräät muut, sittemmin SDP:n kautta operoineet äärivasemmistolaiset masinoivat yllyttäjinä joukkoliikkeen valtiopetoksen tasolla, kehottaen kansalaisia polttamaan sotilaspassinsa protestiksi lailliselle menolle, tueksi Stalinisti-kommunistien vallankumoushankkeille. Tunnetuimpana tukijana tuossa passinpolttajat -operaatiossa oli heillä räikeä-ääninen ja tapainen stalinisti Tarja Halonen. "Pena Tavjanmies" puolestaan on eräs noista passinsa polttaneista silloisista nuoriso - smolenskeista.

Tuomioja, Lipponen ja kanssarikollisensa jäivät paha kyllä tuomitsematta. "Ajan henki", Neuvostoliiton painostus ja yleinen levottomuus. kaiken kaikkiaan vasemmistolaisen vallankumousliikkeen aiheuttama vakavaksi muuttuva vinosuuntaus yhteiskunnassa pelotti jopa korkeimpia tuomivallan edustajia, eikä syytetoimiin uskallettu ryhtyä.
Todella törkeä, aito synkkä maanpetos sai syyttämättäjättämisen päätöksessä raukkamaisen pisteensä!
Nykyoloissa tuottaisi moinen yllytys ehdottomat vapausrangaistukset päätekijöille.

Lipposen pääsy SDP:n johtoon oli puhdas sattuma. Hän ei todellakaan ollut kenenkään suosikki, mutta kun mistään ei löytynyt siihen hätään sopivaa varamiestä Ulf Sundqvistin uran puolueen johdossa katkettua alkumetreillään häpeälliseen skandaaliin, tuli Lipponen valituksi!

STS:n ja punapääoman konkurssien selvittelyissä tahriintuivat monet muutkin perusteellisen raskaasti, mutta silloinen pääministeri Esko Aho ei ollut laisinkaan halukas sotaan SDP:n suuntaan yhteisen suuren visionsa EU:n aktin vuoksi, eikä sittemmin Lipponen 1. kumppanin Kokoomuksen puuhasteluista löytynyt lainkaan intoa nostaa päivänvaloon edes törkeimpiä punakoneen tekemiä rikoksia. Paremminkin Kokoomuksessa oltiin SDP-SAK:n hallitusvallalle mielevänä osakkaana, ja tyydyttiin Hakanimen lakeijan asemaan. Todella päätä huimaavia aiheita on edelleen kätkettynä ”poliittisen tarkoituksenmukaisuuden verhon taakse. Esimerkiksi . Soneran UMTS -sotkuissa, hallitussovun nimissä Kokoomus nieli "kaiken se paskan" mitä tarjottiin, ja jota todella riitti!

SDP:n pimeistä peleistä vaiettiin sujuvasti parlamentaarisessa järjestyksessä. Arja Alhon eroon päättynyt törkeä Sundqvistin velkojen petoksellinen junailu oli yksi pienimmistä, joskaan ei siisteimmistä hämypuuhista. Koiviston valtaannousun jälkeen 1980 -luvun alussa onkin perustelakiamme tulkittu aivan uudella SDP-SAK-vetoisella katsontakannalla, törkeästi lakia rikkoen, lain tarkoituksen vastaisella tavalla. EU-liitoksessa 5/6 määräenemmistön kiertäminen oli eräs tärkeimmistä tempuista, jonka jutun takaa, - sieltäkin -, löytyvät perimmäiset jäljet punakoneen ja Mauno Koiviston todellisesta takapiruiluista.

"Takarivin taavi" Paavo Lipponen pääsi Uffen fiaskon johdosta kun koira veräjästä SDP:n johtoon, ja on sittemmin osittanut olevansa todellisten takinkääntäjien aatelia. Milloin Itävälta-Haider -boikottiin laittomana vetäjänä, milloin WDC:ssä huimat omin päin vedetyt sotakoaliitio -sekoilut.., milloin mitäkin todella synkkää laittomuutta, kalliiksi käynyttä pahantekoa kotimaassa, Soneran UMST-sekoilut, hinnaltaan 4,3 Mrd. euroa, Arsenalin kuolleet sielut, 78.000:n velallisten aiheettoman ja laittoman ristiinnaulitsemisen salliminen 2000 vuoden alussa..... ym..

Perästä kuuluu, ...ei voi enää jäädä kuulumatta!

Seuraapa otsikoita, "Koiviston konklaavi, Stasi-vakoilijat.."!

jne...

...JO ennen eduskuntavaaleja!


Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta

Ihmisoikeudet aidosti ilman pedofiilikulttien sairaita väitteitä ja vääriä uskontosuojia kunnioittamatta. Jeesus ei ollut pefofiili eikä sotarikollinen kuten Muhammed said...

Kiitoksia vekkulista blogistanne:)

Tässä hieman asiaa ihan isänmaan asialla ja kansakunnallista näkökulmaa




Eurooppalainen ihmisoikeusnäkökulma aluepalautuksiimme vuosisatojenkin takaa

Katsokaa ihmisoikeuksien nimessä Ruotsin ja Ryssän asemaa kartasta 28.10.2006 päiväyksen kohdalta http://mielenosoitus.blogspot.com blogista

Hei huomaatteko:) Missä on Ruotsi, missä on Ryssä?

Oltiin puolustusliitto Naton jäseniä tai: Kansojen itsemääräämisoikeus ja ihmisoikeudet koskevat myös suomalaisia kansana ja Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta

Ei ole olemassa mitään erityistä "Venäjän oikeutta" rikkoa niitä stalinistisesti, ei aiemmin, eikä nykyhetkessä, hyväksyen alueellista miehitystämme Barentsinmeren maakaasu- ja öljykentillämme, Kalastajasaarennossa, Petsamossa, Sallassa, Kuusamossa, Paanajärvellä, Karjalassa, Laatokalla, eikä Suomenlahden saarillamme.

Kosovo-case Naton ja EU:n huoltomandaattina, kansainvälinen oikeus, sekä kansojen itsemääräämisoikeus unohtuu kun kyse suomalaisten oikeuksista suomalaisten historiallisilla ikimuistoisilla alueilla

Historiallisen Itä-Karjalan ja Inkerin "oikeus kuulua ns. Venäjään eli Moskovan ruhtinaskuntaan" lähempään tarkasteluun

Mikäli historiallisen Kuolan, Itä-Karjalan, Inkerin suomalaisalueiden tyhjennys alkuperäväestöstä ja saamelaisten, suomalaisten, vatjalaisten, inkeriläisten kansanmurha olisi tapahtunut 1990-luvulla, eikä 1920-luvulla ja sen jälkeen, niin ko. operaatioon oltaisiin tartuttu Naton ja EU:n toimin kuten Kosovossa, Bosnia-Hertzegovinassa.

Silvotussa tynkä-Suomessa on kummeksuttavan paljon suomalaisia, jotka hyväksyvät ja ymmärtävät miehittäjä-Ryssän entisiä ja nykyisiä sotarikoksia ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia vastaan.
Jos ja kun joku tai jotkin suomalaiset oikeuksiamme pyrkivät säilyttämään ja niistä muistuttamaan, niin valtion rakkikoirat ja ns. "puolueeton media" ( lue: kotiryssäläisten KGB-/FSB-soluttama ) tarttuu oitis yksipuolisen leimauskampanjan elkein aiheeseen yrittäen saada poliittisen tässä tapauksessa Seppo Lehdon vastaiseen vainoon ja syrjintään mielivaltaisesti pääministeri Matti Vanhasen ja presidentti Tarja Halosen mukamas "Nettitörkyyn puuttumiseksi". Tässäkö Nelosen uutisten 29.9.2006 mukaiseti lepää uskottavasti ja luotettavasti valtiotamme johtavien pääasiallinen huoli? Ei siis ihmisoikeuksissa, eikä laittoman miehityksen lopettamisessa tmv:ssa?

Nelosen TV- ja nettiuutisten http://www.nelonen.fi/uutiset/arkisto_uutinen.asp?d=1135221975229 29.9.2006 mukainen

"Tamperelainen yksityishenkilö" Seppo Lehto http://www.kavkaz.fi Tampere

PS: Nelosen TV-uutisten mainostama Isänmaallinen Patrioottiradio näyttää nykyään toimivan Kiinan kansantasavallan suojissa: http://free.ipdz.com/patriootti/ kun länsimainen lehdistön- ja ilmaisunvapaus näyttää toimivan huonosti

Rosa Meriläinen Vittu haisee hyvältä said...

Kyllä on jouluisa olo, kun on niin pimeää ettei näe edes neekereitä, jollei hollille tule;)

--------

Ohessa monelta palstalta sensuroitu Jesus-Hitlerin kirjoitus luettavaksenne arvon monikulttuuriuskovaisille:

Oliko Gallen-Kallela rasisti?
Kirjoittanut: Jesus-Hitler 5.12.2006 klo 22.04


Suuri taiteilija Akseli Gallen-Kallela vietti parisen vuotta Afrikassa viime vuosisadan alussa. Tästä matkasta ja sen kokemuksista kerrotaan kirjassa Akseli Gallen-Kallela: Afrikka-kirja - nimisessä teoksessa.

Toisin kuin nykyjään, tuolloin oli neekeri vielä eksoottinen kummajainen ja Gallen-Kallela tekeekin heistä kiintoisia huomioita, joita poliittisen korrektiuden nykyiset vaatimukset eivät ole päässeet sensuroimaan aikana, jolloin pidettiin itsestään selvänä, että "villit" olivat evoluutiossa merkittävästi valkoisia kansoja alempana.

Käytän tässä kirjoituksessani juurevaa ja ilmaisultaan täsmällistä sanaa "neekeri". Teen sen ensinnä siksi, että kyseiselle ilmaukselle ei olla tähänkään päivään mennessä keksitty asianmukaista muuta ilmaisua; tummaihoinen tai musta ei luonnollisestikaan käy, koska kaikki tummaihoiset tai mustat eivät ole neekereitä. Toisekseen tässä käytetään tuota sanaa siksi, että Gallen-Kallela itsekin sitä käyttää mitä suurimmalla rakkaudella ja hellyydellä.

Seuraavassa siis valikoituja kohtia Akseli Gallen-Kallelan neekerihuomioista:

-Gallen-Kallela kertoo, että "rappiolle joutuneet villit" juoksentelevat mielellään ympäriinsä valkoisten vanhoissa ryysyissä, enimmäkseen vailla housuja ja joskus kattila tai jopa yöastia eli potta päässään. (sivu 21)

-Neekereistä taiteilijamme kertoo, ettei heitä koskaan saada alistumaan mihinkään työntekoon, ellei sotimista lasketa työnteoksi. (sivu 22)

-Itä-Afrikan neekereillä on Gallen-Kallelan mukaan "veltto luonne". (sivu 24) -Olivatkos muuten somalit sieltä itäisestä Afrikasta? toim. huom.

-Neekerit voisivat Gallen-Kallelan mukaan hyvinkin mukautua länsimaiseen sivistykseen, ellei heiltä puuttuisi kaksi kykyä: työnteon ja nöyryyden lahjat. (sivu 24)

-Gallen-Kallelan ammuttua antilooppeja hän tapasi ottaa itselleen selkäpalan, maksan, kielen ja munuaiset reisipaistin ohella. Sen sijaan hänen neekeripalvelijainsa keskuudessa puhkeaa aina tappelu, kuka saa syödäkseen ammutun eläimen peräsuolen. (sivu 36)

-Kerran viidakossa Gallen-Kallelan peukalosta repeytyi lihasuikale roikkumaan. G-K käski neekeripalvelijaansa pitämään siitä kiinni että hän itse pääsisi leikkaamaan sen kokonaan irti. Tällöin neekeri katseli vertavaluvaa lihasuikaletta peukalossa ja sanoi: "minä tahdon syödä herrani lihaa". Tästä G-K kimpaantui ja käski neekerin heittää lihasuikaleen pois samalla kiroten neekeriä, joka teki työtä käskettyä mutta katseli vielä kaihoisasti ruohikkoon lihasuikaleen perään sanoen: "valkoisen miehen liha maistuu kovin hyvältä". (sivu 42-43)

-G-K kertoo, että kerran hänen neekeripalvelijansa ottivat kokin ratsuhousut, leikkasivat ne halki ja käyttivät kumpaakin lahjetta hattuna. Muulla tavoin eivät neekerit G-K:n mukaan housuja käyttäneetkään. (sivu 44)

-Neekereiden logiikasta ja rahajärjestelmästä G-K kertoo seuraavaa: "yksi pice on 2 senttiä ja kaksi piceä on 3 senttiä, mutta kolme piceä 5 senttiä, 100 senttiä on rupia ja yksi rupia on 16 annaa. Yksi annas taas on 6 piceä!!??" (sivu 45-46)

-Erään kerran aamiaispöytään tultaessa tuntui äkkiä kirpeää hajua. Tämä johtui siitä, että jotkut neekereistä olivat syöneet äsken kaadetun eläimen raakaa lihaa ja osa heistä oli kaivanut paljain kourin suuhunsa nestettä eläimen suolista ja mahalaukusta. Haisevat neekerit komennettiin loitomma, mutta he vain irvistivät ja ryntäsivät "pesemään" samalla aineella naamansa ja koko kehonsa, sillä he tuntuivat kovin rakastavan suoli- ja mahalaukkunesteen tuoksua. (sivu 116)

-G-K kertoo, että neekerit pitävät naisen kappalehintana 30-50 lammasta. Kun neekerimies on ansainnut riittävän määrän lampaita, hän ostaa itselleen naisen ja kun tämän työllä ollaan jälleen rikastuttu, ostaa mies toisenkin vaimon ja niin edelleen. Lopulta kun miehellä on suuri määrä vaimoja, hänen ei tarvitse tehdä ollenkaan työtä, sillä sen suorittavat vaimot ja heimonsa sotapalveluksestakin on neekerimies täten vapautettu ainiaaksi. (sivu 126)

-Eräs neekeripoika kertoi Gallen-Kallelalle, että heidän tapojensa mukaan vanhin poika perii isänsä kaiken omaisuuden - myös naiset, jotka lasketaan omaisuudeksi. G-K:n seurue kyseli neekeriltä hämmästyneenä, periikö siis poika oman äitinsäkin vaimokseen? Perii kyllä, poika vastasi, mutta lisäsi surullisena, että hän ei saa mitään koska ei ole vanhin poika ja täten hänen täytyy tehdä työtä valkoiselle miehelle. (sivu 128)

-Gallen-Kallela kertoo, että neekereiden hiki tuoksuu vastenmielisen imelältä. (sivu 132)

-Kerran G-K ampui jälleen antiloopin ja oli juuri nahoittamassa sitä, kun hänen eteensä pelmahti tuntematon neekerijoukko kärjessään ylpeännäköinen johtajaneekeri, joka oli tälläytynyt kaikenlaiseen alkuasukasrihkamaan osoittaakseen johtajuuttaan. Neekeri väitti olevansa seudun sulttaani ja vaati G-K:lta veroa tämän kaatamasta eläimestä. Kun G-K ei lämmennyt moiselle kiskonnalle, neekeri yritti napata saaliseläimen itselleen. Tällöin G-K nappasi neekerisulttaania tukevasti kurkusta kiinni ja sanoi, että olipa tämä vaikka koko Afrikan sulttaani niin saalis on valkoisen miehen kaatama ja kuuluu valkoisen miehen oikeuden perusteella valkoiselle miehelle. Lisäksi G-K löi vielä herra sulttaanineekeriä pari kertaa kiväärinperällä isällisesti niin jopa neekeri harppoi tiehensä laumoineen. G-K ei ollut lainkaan vihainen kyseiselle neekerille vaan nauroi koko juttua. (sivu 156)

-Eräänä aamuna tuli G-K:n seurueen luokse joukko kikuijuneekeriakkoja, jotka heti valkoiset nähtyään ryhtyivät vimmatusti sylkemään näiden päälle. Kävi ilmi, että päällesylkeminen oli neekereille suuri kunnianosoitus ja näin he tahtoivat kunnioittaa valkoista miestä. Neekerit jopa tervehtivät toisiaan sylkemällä sivulle, mutta erityinen arvonannon osoitus oli päälle sylkeminen. Eräskin vanhan akka tuli ja rukoili hartaasti, että G-K:n vaimo sylkisi hänen päälleen; tämä olisi kuulemma neekerille suureksi siunaukseksi. (sivu 162)

-G-K tapasi seurueineen sattumalta myös erään suurivaltaisen neekerihallitsijan, joka istui alamaistensa kanssa suuren puun alla. Hänen Majesteettinsa istui keskellä puhvelinsarvesta tehty viinakannu kädessään. Vieressä kykkivät ministerit ja viinasarvi kiersi mustasta kädestä toiseen. Nämä neekerit olivat juopotelleet jo useita vuorokausia. Kuningasneekeri iski silmänsä Gallen-Kallelan tyttäreen ja yritti ostaa tätä. Piloillaan G-K kysyi, mitä etua tästä kaupasta olisi. Kuningas kertoi, että hänen kuningattarenaan tyttö saisi juoda puhvelinmaitoa niin paljon kuin jaksaisi ja lisäksi saisi syödä hunajaa aamusta iltaan. Aikansa kaupoilla pilailtuaan G-K teki lähtöä ja näköjään oikeaan aikaan; neekerikuninkaan ministerit hapuilivat jo keihäitään humalaltaan. (sivu 170-171)

-Toisen kerran kohdattiin toinen neekerikuningas, lihava mies, jolla oli kruununa antiloopin vatsalaukusta neulottu kotsa, joka oli koristeltu lukuisin, likaisin housunnapein. G-K iski pöytään Black and White - whiskypullon, jota alettiin sitten miehissä tyhjentää. Neekerikuningas mieltyi kovin viskiin tai paremminkin tyhjään viskipulloon, jonka kyljessä hän hämmästyksekseen näki oman kuvansa. Tätä ihmettä neekerikuningas esitteli ministereilleenkin, että katsokaa, kuninkaanne kuva on valkoisen miehen pullon kyljessä. Ministeritkin katsoivat lasipullon kylkeä vuorollaan mutteivät nähneet kuninkaansa naamaa, vaan omansa. Eivät kuitenkaan kehdanneet sanoa sitä lihavalle hallitsijalleen, vaan olivat ihailevinaan. Ikäänkuin neekeriversio "Keisarin uusista vaatteista"! G-K antoi lopuksi tyhjän viskipullon kuninkaalle, joka kovin liikuttui valkoisen miehen eleestä. (sivu 252)

-Sattui, että G-K:n neekerikokki katosi mukanaan rahasumma. G-K ilmoitti asiasta poliisille ja kumma kyllä, pian kokki saatiinkin kiinni. Kävi ilmi, että varkauden lisäksi neekeri oli tehnyt muutakin kolttosta; hän oli halkaissut erään toisen neekerin kallon, mutta jalomielisyydessään G-K ei vaatinut miehelle rangaistusta, pahoitteli vain, että kehityskelpoinen neekeri oli pilannut elämänsä. (sivu 264)

-Kerran Nairobissa vieraili intialainen teatteriseurue, joka esitti valkoiselle ja mustalle yleisölle jotakin intialaista draamaa, jossa kultapukuihin pukeutuneet urhot lävistivät toisiaan kauheilla miekoilla ja tekoverta roiskui lätäköiksi lattialle. Aina, kun nähtiin verinen kohtaus, kaikki yleisössä olevat neekerit kirkuivat mielettöminä ihastuksesta. Myöhemmin neekerit kertoivat tuohtuneina Gallen-Kallelalle, että näyttelijät olivat pettäneet heitä; olivat tulleet näytelmän jälkeen kiittämään yleisöään, jolloin tarkkaavaiset neekerit olivat havainneet, etteivät surmatut näyttelijät olleetkaan kuolleet oikeasti! Tällöin neekerit olivat suuttuneina vaatineet rahojaan takaisin, oli kuulemma ennenkuulumattoman julkeaa pettää heitä tällä tavoin! (sivu 264-265)

Tässä siis muutama Akseli Gallen-Kallelan kokemus ja havainto neekereistä. Tuohon aikaan vielä salliittiin objektiivisten ja puolueettomien havaintojen tekeminen neekereistä. Jos joku kertoisi samoja asioita tänä päivänä Afrikan syrjäseudulta ( ja sellaiset tapahtumat olisivat mitä todennäköisemmin mahdollisia taikauskon ja väkivallan sävyttämässä Afrikassa ), häntä pidettäisiin rasistina ja törkimyksenä, vaikka kyseessä on vain neutraali havainnointi.

Oliko siis Gallen-Kallela rasisti? Ei varmaankaan siinä mielessä, että hän suhtautui neekereihin ystävällisesti, jopa kehui heitä aiheen ilmaannuttua älykkäiksi ja kauniiksi, pyrki heitä auttamaan ja kohtelemaan isällisen huolenpitävästi varojaan tai lääkkeitään säästämättä. Siinä mielessä häntä taasen voi pitää rasistina, että hän tiedosti erittäin kirkkaasti länsimaisen sivistyksen ylivoimaisuuden alkukantaiseen ja kivikautta elävään villi-ihmiseen ja tämän aikaansaannoksiin nähden. Hänelle - kuten kaikille hänen aikalaisilleen - oli havainnon antama itsestäänselvyys, että valkoinen oli neekeriä merkittävästi kehittyneempi otus kaikilla inhimillisyyden mittareilla mitattuna. Huomattakoon kuitenkin, ettei tämä antanut Gallen-Kallelalle syytä kohdella neekeriä huonosti. Tässä voisimme ottaa oppia häneltä kahdessakin mielessä: voisimme tunnustaa sen tieteenkin lukuisia kertoja osoittaman tosiasian, että neekerit keskimäärin ovat paljon henkisiltä kyvyiltään valkoisia jäljessä. Toisekseen voisimme ottaa oppia sikäli, että tästä huolimatta tai paremminkin tämän vuoksi kohtelisimme neekereitä auttavasti ja isällisesti, sillä samoin kuin Gallen-Kallelankin aikana, ovat neekerit tänäänkin kyvyttömiä huolehtimaan omista asioistaan - valtakunnistaan nyt puhumattakaan. Olisi siis kaikkien kannalta parasta, että valkoiset ottaisivat hoitaakseen Afrikan neekereiden maat. Lisäksi neekereiden pääsy Eurooppaan tulisi estää, sillä heidän läsnäolonsa täällä aiheuttaa vain rikoksia, syrjäytymistä, työttömyyttä ja slummeja. Sen sijaan neekereiden tulisi valkoisten ohjauksessa rakentaa kotimaitaan Afrikassa sen sijaan, että he nyt pakenevat jättäen naiset ja lapset kurjuuteen tavoitellen joutilasta elämää Euroopassa hyvinvointivaltion kustannuksella, joka sekin romahtaa kun kolmannesta maailmasta on riittävän monta ylläpidettävää tullut niskoillemme ja vielä yhteiskuntarauhaa rikoksin uhkaamaan.

Kolonialismin aikaan Afrikka kukoisti, sillä silloin sillä oli järkiperäinen ja moraalinen johto. Voisimme ottaa näistä ajoista oppia ja täten tukea myös neekereiden elämää ja heidän kotiseutujensa kehitystä. Kolonialismin ajoista on Afrikka vain suistunut kohti aina vain pahempaa kurjuutta. Nyt on valkoisten aika ottaa asiat hallintaansa ja auttaa veljeään neekeriä!

Kansanedustajasi Seppo Lehto suuremman oikeudenmukaisen kokonaisen Suomen asialla alistumatta ryssäläisiin stalinistisiin putinismin ja Brysselin monikulttuurisuusharhaoppien kusetuksille said...

Ihmettelen mutta en pahakseni laita että Markku Mattilalla on tälläinen itsekriittinen blogi

Jätän nyt tähän helsinkiläisen Jussi Halla-ahon ajatuksia rotuhygieenikko Markku Mattilan pohdittavaksi:)

Jussi Halla-aholta jälleen purevaa kritiikkiä monikulttuurihyysäreille ja maatamme neekeröittäille Minna Sirnö, Mikko Puumalainen, Maila-Katriina Tuominen ymv:t tahot

Kirjoituksia uppoavasta Lännestä
16.4.2007

Pusikossa suhisee

Taisi olla vuosi 2001 tai 2002, ennen Helsingin Sanomien siirtymistä aatteellisen kirkkauden korkeammalle asteelle, kun päälehtemme raportoi kolmen juhannusta ympäröivän päivän aikana sattuneista kuudesta raiskauksesta Helsingin keskustan alueella. Kaikissa tapauksissa tekijä (tai tekijät) oli maahanmuuttaja. Vastaavia uutisia tuli tipoittain pitkin kesäkautta.

Nykyään puskaraiskausten voisi ainakin Hesarin uutisoinnin perusteella luulla kokonaan loppuneen. Oulun viimetalvisista raiskauksista Hesarin oli pakko kirjoittaa, koska Kaleva kirjoitti niistä joka tapauksessa, ja internet-aikana kaikki lehdet ovat kaikkien luettavissa, mutta pääkaupungissa, Hesarin omalla tontilla, vaikuttaa hiljaiselta.

Tilastot eivät kuitenkaan tue tätä vaikutelmaa. Maahanmuuttajien tekemien rikosten, pääasiassa väkivalta- ja seksuaalirikosten, määrä kasvaa vuosi vuodelta (kts. Keskustelua meillä ja naapurissa, osa 2), sekä absoluuttisesti (lisää maahanmuuttajia = lisää rikoksia) että suhteellisesti (X määrä maahanmuuttajia tekee jatkuvasti enemmän rikoksia). Vain uutisointi on loppunut. Tai oikeastaan se on jäänyt iltapäivä- ja ilmaisjakelulehtien, kuten Länsiväylän, hommaksi. Iltapäivälehdetkin raportoivat maahanmuuttajien rikoksista lähinnä paperiversioissaan, mikä on liiketaloudellisesti ymmärrettävää, koska ihmiset ovat kiinnostuneita tällaisista uutisista ja lehdet pyrkivät tekemään niillä rahaa. Mediaseurannan kannalta tämä on tietysti vähän hankalaa.

Tämän kevään eufemistinen ilmiö ovat olleet "ihonväriltään eteläeurooppalaiset" tai "välimerelliset" tulokkaat. Sellaiset raiskasivat maaliskuussa 17-vuotiaan tytön Oulussa ja 10-vuotiaan tytön Turussa. Myöhemmin kävi ilmi, että ihonväriltään eteläeurooppalaista turkulaista epäillään useista Turussa tehdyistä seksuaalirikoksista. Rehdisti tummaihoinen henkilö yritti raiskata naisen Turussa tammikuussa. Hänen samanvärinen kollegansa yritti samaa Espoonlahdessa maaliskuussa. 20-vuotias nainen raiskattiin yöllä metsässä Mankkaalla, ja 15-vuotias tyttö yritettiin raiskata koulumatkalla Olarissa. Huhtikuussa eteläeurooppalaisen värinen mies raiskasi nuoren naisen Tampereen Hervannassa. Edelleen huhtikuussa "vaaleanruskea" mies yritti raiskata 18-vuotiaan naisen metsäpolulla Espoon Kauklahdessa.

Luvassa lienee taas yksi pitkä, kuuma ja säpinäntäyteinen kesä, jonka aikana Amnesty ja naisasialiike Unioni kysyvät terävästi, mikä suomalaista miestä vaivaa, kun nainen ei enää saa kulkea turvallisesti kaduilla ja puistoissa.

Vilkaisin pitkästä aikaa ruotsalaisia lehtiä. Päivän teemaan sopien Dagens Nyheter uutisoi, että Tukholman läänissä tehdään 60 prosenttia enemmän raiskauksia kuin muualla maassa. Mistäköhän se johtuu? Raiskausten määrä on myös noussut voimakkaasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Mistäköhän se johtuu? Onko Svenillä ja Pehrillä naksahtanut tuntemattomasta syystä? Vai liittyykö tämä jollakin tavalla siihen, että Ruotsi on viimeisten kymmenen vuoden aikana rikkonut lähes vuosittain entiset maahanmuuttoennätykset? Viime vuonna maahan muutti 96 000 ihmistä. Luvussa on mukana 13 000 "paluumuuttajaa" eli Ruotsin kansalaisuuden saanutta libanonilaista, jotka Ruotsin valtio kävi evakuoimassa Beirutista Israelin hyökkäyksen aikana. Syyrialaisten, iranilaisten, serbialaisten ja montenegrolaisten muutto kaksinkertaistui, libanonilaisten ja somalien kolminkertaistui, afgaanien ja irakilaisten nelinkertaistui.

Niinikään aiheeseen liittyen päivän Aftonbladet kertoo 40-vuotiaasta Evasta, kahden lapsen äidistä, jonka pohjoisafrikkalainen mies on viettänyt suurimman osan avioliitto- ja isyysvuosistaan vankilassa huumerikoksista ja pahoinpitelyistä. Miehellä on toisen ruotsalaisnaisen kanssa kolme lasta. Viime kesänä mies raiskasi 23-vuotiaan naisen ja sai kahden ja puolen vuoden vankeustuomion. Oikeus määräsi hänet karkotettavaksi tuomion suorittamisen jälkeen. Svean hovioikeus kuitenkin kumosi karkotuspäätöksen sillä perusteella, että tuomitulla on Ruotsissa viisi alaikäistä lasta. "Tätä taustaa vasten hovioikeus katsoo, että vaikka on huomattava riski, että X syyllistyy uudelleen rikokseen Ruotsissa, tämä ei ole riittävä syy hänen karkottamiseensa."

Mies karkotettiin Ruotsista rikosten vuoksi jo vuonna 1994, mutta hän palasi sinne laittomasti. Lehtijutusta ei käy ilmi, miksi hänellä siitä huolimatta on oleskelulupa. Eva on hovioikeuden päätöksestä huojentunut, "lasten vuoksi":

"Ymmärrän, mitä hän on tehnyt, mutta ennen kaikkea ajattelen, että lapset tarvitsevat isäänsä. [...] Isä on heille valtavan, valtavan läheinen. [...] Lapset luulivat aiemmin, että vankila on isän työpaikka."

Myös Ruotsin Rikoksentorjuntavirasto (Brå) on vastustanut karkotusta ja syyttänyt Ruotsin oikeuslaitosta YK:n lastensuojelusopimusten rikkomisesta.

Ei Eva kuitenkaan sinisilmäinen ole:

"Syksyllä, kuultuani, mitä hän oli tällä kertaa tehnyt, olin vähällä jättää avioeropaperit."

Ehkä Evan tapaus auttaa ymmärtämään, miksi säpinä jatkuu ja kiihtyy pohjoismaiden kaduilla ja puistoissa. Meidän on kostonhimomme ja turvallisuudenkaipuumme keskelläkin muistettava, miten paljon annettavaa kroonisesti vankilassa istuvilla huumekauppiailla, pahoinpitelijöillä, raiskaajilla ja murhaajilla on täällä asuville lapsilleen. Onneksi tuomiot ovat meillä inhimillisen mittaisia. Viimeistään kahden ja puolen vuoden kuluttua Evan mies voi taas olla valtavan, valtavan lähellä lapsiaan.

Siirrymme lopuksi Turkuun. Länsi-Suomen läänissä pahoinpitelyt lisääntyivät vuonna 2006 suhteessa edelliseen vuoteen neljällä prosentilla, törkeät pahoinpitelyt viidellä prosentilla ja raiskaukset kymmenellä prosentilla (kts. myös tämä). Muut rikokset vähenivät. (Vastaava trendi näkyy myös Helsingissä.) Kuin sattumalta lisääntyneet rikostyypit ovat niitä, joissa maahanmuuttajilla on suhteessa väestöosuuteensa huomattava yliedustus. Viime vuoden jälkipuoliskolla lehdet raportoivat Turusta ainakin seuraavaa: kesäkuussa kolme maahanmuuttajaa raiskasi naisen Ruissalossa. Heinäkuussa somalijengit pahoinpitelivät useina iltoina ohikulkijoita Turun keskustassa. Tummaihoinen mies hakkasi kolme ohikulkijaa pesäpallomailalla. Elokuussa kaksi maahanmuuttajamiestä hakkasi suomalaismiehen sairaalaan pankkiautomaatilla. Edelleen elokuussa maahanmuuttajat hakkasivat tohjoksi kaksi raisiolaismiestä. Syyskuussa maahanmuuttajat hakkasivat suomalaismiehen Turun keskustassa. Marraskuussa maahanmuuttajat yrittivät raiskata kaksi naista. Edelleen marraskuussa tummaihoinen mies ryösti ja pahoinpiteli naisen pankkiautomaatilla. Edelleen marraskuussa neljä maahanmuuttajaa ryösti Lidlin myymälän ja pahoinpiteli vartijan, erityisesti potkimalla päähän.

Oulun joukkoraiskausten jälkitunnelmissa Hesarin Antero Mukka opetti meille, että jos raiskauksen tekijät osoittautuvat ulkomaalaisiksi, tämä kertoo enemmän meistä kuin maahanmuuttajista. Ehkä tästä viisaudesta valaistuneena Turun kaupungin johto päätti lopettaa katujen ja puistojen yövalaistuksen huhtikuusta elokuun puoliväliin. Poliisissa tiedetään ulkovalaistuksen lisäävän tehokkaasti turvallisuutta, koska, kaupungin päätöstä vastustavan ylikomisario Timo Malisen sanoin, ...

"... silloin näkee ennalta paremmin vastaantulijan ulkomuodon, piirteet ja kantamukset. [...] Sosiaalinen kontrolli pelaa alueilla, joissa on kunnolliset valot. Kun tietää, että muut näkevät, jättää rikoksen helpommin tekemättä. [...] Ihmiset muuttavat reittivalintojaan ja valitsevat mieluummin huomattavasti pitemmän matkan sen mukaan missä on valoja. Moni jättää myös menemättä ulos ja jää kotiin pimeällä."

Malinen ei nyt ymmärrä, että maahanmuuttajaraiskaajan tai -ryöstäjän tunnistaminen maahanmuuttajaksi kertoo enemmän meistä kuin maahanmuuttajista, eikä se ole linjassa monikulttuurisuuden kanssa. Kun valot pimennetään, riski etnisviritteisten tuntomerkkien saamisesta esim. valvontakameroiden avulla vähenee ratkaisevasti ja kaikilla on kivempaa.

Toisaalta valojen pimentäminen voi liittyä myös Turun kiristyvään rahapulaan, joka johtuu siitä, että hyvätuloiset veronmaksajat karkaavat ympäryskuntiin pakoon ahtautta, turvattomuutta ja kohoavaa kunnallisveroa. Jälkimmäinen kohoaa, jotta Turun muuttaminen entistä yhteisöllisemmäksi moniosaamiskeskukseksi vähän huonompia veronmaksajia maahantuomalla olisi mahdollista. Samasta syystä Turku, ainoana kuntana Suomessa, on ryhtynyt perimään kouluilta vuokraa niiden seinillä riippuvista, kaupungin omistamista tauluista. Tästä suivaantuneet koulut ovat ryhtyneet palauttamaan tauluja kaupungille, joka vastaavasti joutuu maksamaan lisää niiden varastoinnista. Riitta Kormano kaupungin taidekokoelmista vastaavasta Wäinö Aaltosen museosta:

"Tämä on kyllä aivan älytöntä, mutta enpä ole tätä itse keksinyt. Meillä on täällä varasto jo nyt täynnä, kun kaupungin virastot muuttavat jatkuvasti edestakaisin ja nekin kaikki taulut täytyy kunnostaa. Me emme lähde hakemaan tauluja kouluilta takaisin, elleivät ne sitä vaadi."

Rahaa on kerättävä valoja sammuttelemalla, kouluja sakottamalla ja nuorisomäärärahoja radikaalisti leikkaamalla, koska sitä tarvitaan polttavampiin hankkeisiin, esimerkiksi maahanmuuttajien liikuntaharrastuksen tukemiseen, iäkkäiden maahanmuuttajien ja maahanmuuttajaäitien kotouttavaan ryhmätoimintaan sekä maahanmuuttavien osaajien tulkkaus-, lähi- ja terveydenhoitopalveluiden rahoittamiseen. Tosin, vaikka Turku tarvitsee kipeästi maahanmuuttajia, ja vaikka jokainen maahanmuuttaja tuo Suomelle satojen tuhansien eurojen säästöt (säästöt ovat niin suuret, että niiden saamiseksi on ehdotettu ylimääräistä 85 miljoonan euron satsausta alkavalle hallituskaudelle), Turku on alkanut huolestua kaikesta maahanmuutolla säästämästään rahasta ja pyrkii yhä aggressiivisemmin ohjaamaan osan rikkaudesta nihkeille naapureilleen, joita maahanmuuttajien tuoma suunnaton hyöty ei tunnu kiinnostavan.

Mutta, kuten sanottua, tuleva kesäkin on varmasti täynnä suhinaa ja säpinää. Ellet ole tyytyväinen tilanteeseen, voit lähestyä niitä tahoja, jotka vastustavat jo täällä olevien raiskaajien karkotuksia ja vaativat uusien maahantuontia.

Tajusin juuri, että nykyinen, tiedostava maailmanteoria on luonut maahanmuuttajarikollisuuteen liittyvän argumentatiivisen kehän. Raiskaukset ja pahoinpitelyt johtuvat syrjäytymisestä. Syrjäytyminen johtuu syrjinnästä. Syrjintä johtuu rasismista. Rasismi vähenee tuomalla Suomeen lisää maahanmuuttajia. (Katsokaa ja kauhistukaa!) Haasteellisten maahanmuuttajaryhmien kasvu lisää raiskauksia ja pahoinpitelyjä. Raiskaukset ja pahoinpitelyt lisäävät rasismia. Rasismi on selitys raiskauksille ja pahoinpitelyille. Rasismi vähenee lisäämällä maahanmuuttajia. Maahanmuuttajien lisääminen lisää raiskauksia ja pahoinpitelyjä. Jne. jne. jne.

Kehä pyörii ja paradigma uusintuu, koska lisääntyvän rikollisuuden lisäämä rasismi pitää yllä jatkuvasti kiihtyvää tarvetta rasismia vähentäville maahanmuuttajille, jotka lisäävät rikollisuutta, joka lisää rasismia, joka kirkastaa kirkastamasta päästyään tiedostajan pään yllä kieppuvaa sädekehää. Huikeaa!

Ja mikä tärkeintä, VHM:n (= Valkoinen HeteroMies) syyllisyys on aukoton. Hän on syyllinen raiskauksiin, koska hän syrjinnällään pakottaa maahanmuuttajan raiskaamaan. Lisäksi hän on syyllinen raiskauksiin, koska hän ei suojele suomalaista naista raiskauksilta, vaan tyytyy istumaan ravintolassa. Siinä uskossa, että Suomi edelleen olisi maa, jossa naista ei tarvitse turvallisuussyistä saattaa kotiin. Näytelmän kaikki hahmot ovat tukevasti heille varatuissa lokeroissa. VHM on syyllinen sekä raiskaavan maahanmuuttajan (RMM) että raiskatun suomalaisnaisen (RSN) edessä. Sekä RMM että RSN ovat uhreja kuten kosmos on tarkoittanut.

mattivanhanen said...

Valtionsyyttäjille pohdittavaa Norjan hallituksen päätöksestä

Olisiko Suomessa syytä ottaa mallia Norjan hallituksen linjauksesta ympärileikkausten estämiseksi? http://mika-illman.blogspot.com

Ympärileikkausaikeista passi pois Norjassa
29.6.2007 20:55

Norja on ryhtynyt voimakkaisiin toimiin tyttöjen ja naisten ympärileikkauksia vastaan.

Maan hallitus ilmoitti perjantaina uusista säädöksistä, joiden mukaan viranomaiset voivat olla myöntämättä passia tai muuten estää matkustamisen perheiltä, joiden epäillään suunnittelevan tyttäriensä ympärileikkausta ulkomailla.

Norjan yleisradioyhtiön NRK:n hiljattain julkaiseman tutkimuksen mukaan Norjasta on viime vuosien aikana lähetetty lähes 200 tyttöä Somaliaan, jossa heille on tehty ympärileikkaus. Viimeisen kolmen vuoden aikana Oslon yliopistollinen sairaala on hoitanut yli 260:tä tyttöä ja naista ympärileikkauksesta johtuvien ongelmien vuoksi. Nuorimmat tytöistä ovat olleet 10-vuotiaita.

Oikeusministeri Knut Storberget korosti, ettei päätöstä matkustamiskiellosta tehdä vain ihmisten ihonvärin tai matkakohteen perusteella.

- Viranomaisilla täytyy olla konkreettisia perusteita epäilyilleen jotta passi voidaan evätä, hän sanoi.

Naisten ympärileikkaus käsitetään länsimaissa sukupuolielinten silpomiseksi. Teko on maailmalla laajasti kielletty, mutta erityisesti monissa Afrikan maissa ympärileikkausta pidetään tärkeänä nuorten naisten aikuistumisrituaalina.

STT-REUTERS

Suomessa järjestettiin mielenosoitus Somalien Suomessa loisimista vastaan tamperelaisen Tuuli Ikosen somalinsotilaan tekemän murhan jäljiltä syksyllä 1995

Olisikohan paras tapa estää ympärileikkausten ja ihmisten silpomista kun estetään erilaisten neekerien ja somalien perheidenyhdistämiset ja aloitetaan nykyistenkin keskuudesse olevien neekeri- ja somaliloisten palauttaminen takaisin Afrikkaan?

Järjellä ajatellen pitäisi toimia näin? - Eikö vain?

Valtioneuvostoon tämä asia harkintaan?

Sananvapaudesta oikeudesta ilmaista itseään ja ajatuksiaan ei pidä tinkiä eikä suostua kommaritaustaisten vaatimuksiin sananvapauden rajoittamisesta said...

Maahanmuuttajien selkeästi suuremman rikollisuuden on havainnut moni muukin joutuessaan joko uhriksi tai kuten Petteri Järvinen

http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1224641

Säästäkää edes suvivirsi
[Petteri Järvinen 14.9.2007]


Jouduin keväällä asioimaan toistuvasti Helsingin käräjäoikeudessa. Aulassa on iso taulu, johon heijastetaan päivän juttujen osapuolten nimet. Jo muutaman päivän jälkeen huomioni kiinnittyi listan vierasperäisiin nimiin.

Yksinkertaisen ja täysin epätieteellisen arvioni mukaan ainakin neljäsosa rikosjuttujen asianosaisista oli nimestä päätellen ulkomaalaisia. Erityisesti pisti silmään, että lähes joka päivä listalla esiintyi vähintään yksi Muhammed.

Suomen väestöstä ulkomaalaisia on noin kaksi prosenttia; pääkaupunkiseudulla luku lienee jonkin verran korkeampi. Silti heidän osuutensa rikosjutuista on suhteettoman suuri.

Maahanmuuttajien rikokset ovat asia, josta ei mielellään puhuta julkisuudessa.

Kun Timo Harakka kysyi keväällä Pressiklubi-ohjelmassa vierailleelta Ylen toimittajalta, mistä aiheesta tämä ei suostuisi tekemään juttua, toimittaja mainitsi juuri maahanmuuttajien tekemät rikokset. Hän ei halunnut tehdä juttua, joka vahvistaisi ennakkoluuloja.

Ilmeisesti leimaamisen pelosta johtuen maahanmuuttajien asioita on vaikea käsitellä puolueettomasti. Yleisesti hyväksyttyä on vain täydellinen suvaitsevaisuus. Kukaan ei halua kritisoida mitään, jottei tulisi leimatuksi rasistiksi.

Rasismi-korttiin vetoavat hanakasti myös maahanmuuttajat itse. Kaikki vaikeudet, silloinkin kun niillä ei ole mitään tekemistä oman taustan kanssa, pannaan mieluusti rasismin syyksi.

Kun perinteinen media vaikenee, paineet purkautuvat nimettömissä nettikeskusteluissa. Siellä meno äityy välillä niin villiksi, että ainakin valtionsyyttäjä Mika Illman on huolestunut asiasta. Hän penäsi keväällä pakollista valvontaa nettikeskusteluille ja vaati nostamaan ahkerammin syytteitä rasistisista rikoksista.

Meillä on oikeus vaatia, että tulijat kunnioittavat lakejamme ja arvojamme.

Me suomalaiset olemme aina eläneet syrjässä ja kosketus vieraisiin kulttuureihin on ollut vähäistä. Se selittää kuitenkin vain osan maahanmuuttajia kohtaan tunnetuista epäluuloista.

Kylmää, pimeää, vaikea kieli

Vaikean kielen lisäksi Suomi on niin pimeä ja kylmä, että jopa suomalaisen on vaikea sopeutua tänne.

Ruotsin, Ranskan ja Hollannin tilanne ja historia on toinen, eikä maahanmuuttajien sopeutuminen sielläkään ole sujunut kivuttomasti. Globaali talous ja matkustamisen vapaus ovat muuttuneet nopeammin kuin ihmisten arvot ja asenteet.

On kohtuutonta syyllistää sen perusteella pelkkää kantaväestöä.

Useimmat suomalaiset hyväksyvät turvapaikanhakijat, mutta suhtautuvat torjuvasti Eurooppaan pyrkiviin elintasopakolaisiin.

Ei ole kauan siitä, kun suomalaiset itse lähtivät Ruotsiin työn ja parempien palkkojen perässä. Eikä sopeutuminen sielläkään ollut helppoa vaikka rotu, kulttuuri ja ilmasto olivat lähes samat, ja moni osasi vähän kieltäkin lähtiessään.

Kauhistelemme, miten tämän päivän pakolaiset saattavat lähettää Suomeen jopa lapsia ilman vanhempiaan. Sodan aikana suomalaiset tekivät samoin. Silloin katsottiin, että lasten oli päästävä turvaan sodan jaloista, vaikka se tiesikin perheiden hajoamista.

Sata vuotta sitten moni lähti etsimään onneaan rapakon taakse. Valtaosa lähtijöistä oli juuri niitä nuoria ja aloitekykyisiä, joita Suomi olisi tarvinnut oman maan rakentamiseen.

Nyt Suomi on kehittynyt niin, että osat ovat vaihtuneet: maastamme on tullut maahanmuuton kohde.

Humanitaaristen syiden ohella uusia suomalaisia tarvitaan jatkossa talouden dynamiikan säilyttämiseksi. Haluamme maahanmuuttajia, jotka ovat valmiita sopeutumaan Suomeen ja tekemään täällä töitä. Heille on taattava siihen oikeus ja mahdollisuus, aivan kuten meillekin on aikoinaan annettu.

Meillä puolestaan on oikeus vaatia, että tulijat kunnioittavat lakejamme ja arvojamme. Ei ole mitään syytä nöyristellä tulijoiden edessä tai hyväksyä kaikkea kulttuurieroihin vetoamalla.

Joissakin kouluissa on poistettu suvivirsi kevätjuhlien ohjelmasta, jotta maahanmuuttajataustaisten perheiden vakaumusta ei loukattaisi. Kuullessani asiasta ensi kertaa luulin, että kyse oli vitsistä.

Suvi ja sen virsi ovat osa Suomea. Ketään ei tule pakottaa laulamaan sitä, mutta meillä kantasuomalaisilla ei liioin ole mitään syytä luopua omista perinteistämme.

Niin ikään vakaviin rikoksiin syyllistyneet on voitava palauttaa takaisin, vaikka lähtömaan olot olisivat epävakaat. Omien kansalaisten suojelun luulisi olevan päättäjille tärkeintä.

Nettiaikana kaikenlainen piilottelu ja hyvää tarkoittava vaikeneminen kääntyy lopulta itseään vastaan.

Petteri Järvinen on diplomi-insinööri, joka on seurannut it-alaa kriittisesti yli 20 vuoden ajan.